Blogi

Hyvinvointi on halpaa

Perjantai 26.4.2013 klo 8:27 - Sonja Falk


Kunnissa on meneillään pohdinnat talouden tasapainottamiseksi. Samanaikaisesti säästötalkoissa painiskelevat niin Suomen valtio kuin Euroopan Unioni.

Talouskeskusteluissa on foorumista riippumatta totuttu kuulemaan seuraavat puheenvuorot: Salin vasemmalta laidalta tuodaan esiin huono-osaisten tilanteen huononeminen ja vaaditaan palveluja tilanteen korjaamiseksi. Rahoitus hoidetaan veroja korottamalla, varsinkin progressiivisesti.

Tämän jälkeen salin oikealta laidalta käytetään puheenvuoro, jossa veronkorotukset torjutaan, koska ne heikentävät kilpailukykyä ja luovat kannustinloukkuja. Talouskasvu ja sen myötä hyvinvointi hiipuu, jos verot nousevat, varsinkin progressiivisesti. Talous saadaan kuntoon hallintoa keventämällä. Puheenvuoron viimeinen lause sanotaan matalalla äänellä, hitaasti ja vakavalla ilmeellä: ”Valitettavasti meidän täytyy miettiä myös, onko meillä varaa tällaiseen palvelurakenteeseen.”

Mielestäni molemmat puheenvuorot ovat sekä oikeassa että ratkaisevasti väärässä. Oikeassa ne ovat siksi, että molemmat kehityskulut ovat todellisia. Väärässä ne ovat siinä, että ne eivät tuo mitään merkittäviä ratkaisuja itse ongelmaan: Miten pystymme vastaamaan palvelutarpeeseen velkaantumatta korvia myöten?

Väitän, että hyvinvointi on halpaa. Pahoinvointi sen sijaan on kallista. Sekä oikeisto, että vasemmisto ajattelevat asian juuri päinvastoin. Mutta hyvinvointi on halpaa, koska hyvinvoiva ihminen käyttää palveluja minimaalisesti ja lisäksi tuottaa verotuloja, joilla palvelut maksetaan. Hyvinvoiva perhe hoitaa paitsi lapsensa hyvin, myös tuottaa ympärilleen hyvinvointia kantamalla vastuuta läheisistään ja luomalla ympärilleen yhteisöllisyyttä.

Pahoinvointi on kallista. Jokainen voi itse miettiä, miten eri tavoin se tuottaa yhteiskunnallisia kustannuksia.

Mitä tällä kärjistyksellä ajan? Ajan ajattelutavan muutosta. Koska yhteiskunnallisia palveluita lähestytään pääsääntöisesti budjetti mielessä, unohtuu varsinainen tavoite: palveluiden tulee tuottaa hyvinvointia. Kunta ei tuota palveluita palveluiden vuoksi eikä säästää pitäisi säästöjen vuoksi. Kunnan tehtävä on tuottaa hyvinvointia asukkailleen. Kun se onnistuu tehtävässään, sen kulut vähenevät.

Hyvä ja ymmärrettävä esimerkki ovat terveyspalvelut. Jos perusterveydenhuolto toimii hyvin, vähenee tarve erikoissairaanhoidolle. Samalla on sekä säästetty rahaa että tuotettu hyvinvointia. Toinen esimerkki: Jos perheet saavat tarvitsemiaan matalan kynnyksen tukipalveluja, kuten kodinhoitoa, vähentyy tarve huostaanotoille. Jälleen säästöt ja hyvinvointi kulkevat käsikädessä.

Talouden tasapaino on tärkeä tavoite, mutta mikäli se nostetaan tärkeimmäksi arvoksi, kohde pakenee tavoittelijaa. Talouden tasapaino on saavutettavissa vain tekemällä päätöksiä, jotka lisäävät hyvinvointia. Se merkitsee ihmisen auttamista ajoissa, mahdollisuutta nousta jaloilleen. Se merkitsee kestävien, elämää suojelevien arvojen nostamista päätöksen teon lähtökohdaksi.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään