Blogi

Länsimaisten muslimien on ratkaistava suhtautumisensa demokratiaan

Sunnuntai 11.1.2015 klo 20:18 - Sonja Falk

Jihadismista väitöskirjaa tekevän tutkijan Atte Kalevan mukaan islamin uskon roolia ja merkitystä ei pidä vähätellä Charlie Hebdo -lehden kaltaisissa terrori-iskuissa. Hän korostaa, että jihadistit kokevat itsensä nimenomaan hurskaiksi muslimeiksi. Terrori-iskujen tarkastelu islamilaisessa kontekstissa on siksi tarpeen, vaikka valtaosa maailman muslimeista ei radikalisoidu. Näin siis teen minäkin.

Kun tarkastelemme islamin historiaa, voimme todeta sen joutuneen vieraaseen ympäristöön: muslimit elävät länsimaissa vähemmistönä täysin eri arvopohjalle rakennetussa yhteiskunnassa. Islam on historiansa aikana levinnyt valloitusten kautta. Valloitetuille alueille on perustettu islamilainen valtio. Sharia-lakiin perustuva kalifaatti on edelleen islamin ihanne. Historiansa aikana muslimikulttuuriin ei ole juurtunut taitoa, miten elää vähemmistönä yhteiskunnassa. Tämän taidon puute oireilee musliminuorten radikalisoitumisena. Islamin historia on alusta alkaen valtauskonnon historiaa.

Kristinuskon historia on toisenlainen. Kristinusko eli ensimmäiset vuosisatansa vainottuna vähemmistöuskontona ja levisi juuri silloin kaikkein voimakkaimmin. Sen identiteetille keskeisimmät kertomukset ovat ristiinnaulittu ja ylösnoussut Messias sekä vainojen uhreina, marttyyreina kuolleiden maahan vuotanut veri. Vaikka kristinuskon historia on 300-luvulta aina viime vuosikymmeniin saakka ollut länsimaissa valtauskonnon historiaa, sen identiteetissä elää edelleen vahvana ajatus marttyyrien kirkosta. Siksi väitän, että kristittyjen sopeutuminen yhteiskunnalliseen vähemmistöasemaan käy kivuttomammin. Vähemmistöasema ei oikeuta kristittyä nousemaan yhteiskuntaa vastaan. Kristityillä on voimanaan ikivanha perinne, johon palata vaikeina aikoina ja vainon hetkinä. Kokemus tiivistyy apostoli Paavalin sanoihin: ”Juuri heikkona olen voimakas.” (2. Kor. 12:10)

Oma käsitykseni on, että ristiriitainen suhtautuminen demokraattiseen yhteiskuntaan luo kasvupohjan musliminuorten radikalisoitumiselle. Näkökulman, että länsimainen demokratia on islamilaisen yhteiskunnan vastakohta ja uhka muslimeille, jakaa ikävä kyllä myös moni muslimi, jota ei voi pitää radikaalina. Olen kuullut usean Suomessa asuvan ja kasvaneen muslimin sanovan tähän tapaan: ”Islam voi demokratiassa huonosti.” ”Muslimit voivat demokratiassa huonosti.” Vaikka vaikutusmahdollisuudet ovat demokratiassa jokaiselle yhtäläisesti olemassa, tyytymättömyys vähemmistöasemaan herättää osassa täällä syntymästään saakka asuneessakin tarpeen nousta demokraattista yhteiskuntaa vastaan. Osa jopa lähtee puolustamaan islamilaista kalifaatti-ihannetta täysin vieraaseen maahan, terroristijärjestö ISISin riveihin Syyriaan ja Pohjois-Irakiin.

Länsimaisten muslimiyhteisöjen haasteena on ratkaista suhtautumisensa demokratiaan. Heidän on opittava elämään vähemmistönä ja löydettävä oma identiteettinsä ja itsearvostuksensa tässä roolissa. Tässä on avain radikalisoitumisen ehkäisemiseen ja terrorismin torjuntaan muslimiyhteisöjen sisällä. Myös terrorismitutkija Atte Kaleva näkee, että ratkaisun avaimet ovat muslimiyhteisöillä itsellään: radikalisoitumisongelma tulisi myöntää ja siitä tulisi keskustella. Kaleva myös toteaa, että muslimien keskuudessa esiintyy laajasti vähintäänkin ymmärrystä vääräuskoisten rankaisemisen ajatukselle.

Olen saanut sen kuvan, että länsimaissa elävät muslimit näkevät demokratian tuoman hyvinvoinnin ja vakauden useimmiten arvokkaana asiana. Myös konfliktialueille sotimaan lähteneet pitävät yleensä tärkeänä mahdollisuutta palata takaisin Suomeen opiskelemaan ja työtä tekemään. Ristiriita on ilmeinen. Voisiko siis muslimiäiti ja isä opettaa lapsilleen tai imaami yhteisölleen, että demokratiassa muslimit voivat hyvin? Niin, demokratiassa myös kristityt ja ateistit voivat hyvin. Demokratiassa meillä jokaisella on vapaus uskoa ja harjoittaa omaa uskontoamme vapaasti ja pelkäämättä, mutta meidän pitää suoda sama oikeus myös toisille. Demokratiassa käytännössä jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön, mutta voi löytää paikkansa yhteiskunnassa siitä huolimatta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Charlie Hebdo; islam; demokratia; radikalisoituminen