Blogi

Koulutetaanko työväestömme tulevaisuudessa ulkomailla?

Lauantai 31.1.2015 klo 14:46 - Sonja Falk

Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva) esittää 29.1. julkaistussa raportissaan, että tarvitsemme vuosittain 34 000 nettomaahanmuuttajaa, eli työperäisen maahanmuuton kaksinkertaistamista, jotta työikäinen väestömme ei supistu. Olin mukana raportin julkistamistilaisuudessa ja kuulin aiheesta käydyn keskustelun tuoreeltaan. Esitetyt faktat ja tilastot ovat kiistämättömiä ja kiistämätön on myös johtopäätös, että tarvitsemme lisää koulutettua työvoimaa maahamme. Raportin ajattelussa on kuitenkin ongelmansa.

Kannatan itsekin työperäisen maahanmuuton lisäämistä esimerkiksi saatavuusharkintaa väljentämällä, sillä nykyinen käytäntö voi estää ulkomaisia yrityksiä investoimasta Suomeen. Toinen hyvä esimerkki on meillä Sisäministeriössä valmisteltu esitys maassamme opiskelleiden ulkomaalaisten oleskelulupien pidentämisestä puolesta vuodesta vuoteen. Laki tulee voimaan huhtikuun alusta ja sen tavoitteena on helpottaa täällä tutkinnon suorittaneiden työllistymistä maassamme. Tämä on viisas päätös. Mutta pelkästään maahanmuuttoa lisäämällä ei heikkoa huoltosuhdetta ratkaista.

Evan raportin ajattelu edustaa väestöpoliittista kermankuorintaa, jossa toivotaan, että maahamme muuttaisi omassa kotimaassaan korkeakoulutettua väestöä antamaan panoksensa suomalaisen elinkeinoelämän hyväksi. Jossakin määrin tämä kuuluu nykyiseen globaaliin maailmaan. Myös suomalaista korkeasti koulutettua väestöä muuttaa ulkomaille töihin. On luontevaa, että liikettä tapahtuu molempiin suuntiin.

Raportissa esitetty toive maahanmuuton lisäämisestä kuitenkin tarkoittaisi, että yhä suurempi osa maamme työväestöstä koulutettaisiin ulkomailla. Miten oikeudenmukaisena tämä ajattelu sitten nähdään, on toinen kysymys. Onko oikeudenmukaisuus ylipäänsä enää mikään arvo? Alemman elintason lähtömaat kärsivät koulutusvuodosta.

Ajattelu on ongelmallista myös suomalaisväestön näkökulmasta. Onko meillä kahden kerroksen väkeä? Onko osa suomalaisista siis lähtökohtaisesti ”pohjasakkaa”, jota ei voi kouluttaa ja jonka työpanosta ei tarvita? Työttömyyshän on maassamme edelleen korkea, joten käytettävissä olevaa työvoimaa riittää.  

Mielestäni ensisijaisia tapoja työllisyysasteen nostamiseksi ovat nuorten ikäluokkien työkyvyn, työllisyys- ja koulutusasteen lisääminen sekä osatyökykyisten työllisyysmahdollisuuksien tukeminen. Nuorisotakuu ja muut nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tehdyt toimenpiteet ovat olleet aivan oikeita ratkaisuja. Tätä työtä on syytä jatkaa ja tehostaa tulevalla hallituskaudella.

On selvää, että maamme tarvitsee tulevaisuudessa lisää koulutettua työvoimaa. Korkeasti koulutettuja poistuu nyt työmarkkinoilta eläkkeelle saman verran kuin uutta väkeä koulutetaan. Se ei riitä, mikäli tahdomme edelleen pysyä kilpailukykyisenä maana. Mutta kääntäisin katseen ensin omaan väestöömme ja etsisin koulutettua työvoimaa sieltä.

Tasokkaan koulutuksen ja syrjäytymisen ehkäisyn lisäksi maassamme on aika alkaa tehdä väestöpolitiikkaa. Kestävyysvajeen perimmäinen syy on siinä, että syntyvät ikäluokat ovat jo vuosikymmeniä olleet liian pieniä. Siksi ihmettelen, miksei perhepolitiikka kiinnosta suuria puolueita? Onko kytkös työmarkkinajärjestöihin kenties liian vahva?

Vaikka lyhyellä aikavälillä syntyvyyden kasvu heikentää huoltosuhdetta, se on tehokkain lääke hoitaa kestävyysvaje kuntoon pitkällä aikavälillä. Siksi on vaikea ymmärtää, että kestävyysvajetta pyritään paikkaamaan milloin lapsilisiä leikkaamalla ja milloin kotihoidon tukea heikentämällä. Tarvitsemme lisää lapsia tähän yhteiskuntaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Huoltosuhde Maahanmuuton tuplaus Nuorisotakuu Perhepolitiikka Työllisyys