Blogi

Tunnelmia kaupunginhallituksen talousarviokokouksesta

Keskiviikko 1.11.2017 klo 11:30 - Sonja Falk

Kaksi tiivistä päivää Lahden kaupungintalolla on takana. Kaupunginhallitus päätti talousarvioesityksestään ensi vuodelle. Muutama analyyttinen sana aiheesta on paikallaan. Otetaan ensin käsittelyyn pahat karkit, jotta hyvistä karkeista jää se viimeinen maku suuhun.

Pahat karkit

Ikäviä päätöksiä olivat jo kaupunginjohtajan pohjaesitykseen sisältyneet kiinteistö- ja kunnallisveron korotukset. Verotason merkittävä nosto ensi vuodelle on Suomen kuntakentässä poikkeus. Alkanut talouskasvu on vähentänyt veronkorotuspaineita, kun verokertymä kasvaa muutenkin. Verotason nosto taas voi syö kasvua ja kaupungin vetovoimaa. Siksi veronkorotuslinjan valitseminen on mielestäni taloudellinen riski.

Kaupunginhallituksessa veroista ei päästy edes äänestämään, koska esitetyt sopeuttavat toimenpiteet oli äänestetty ennen verojen käsittelyä nurin ja veronkorotuksista luopuminen olisi merkinnyt sitä, että kaupunginhallituksen talousarvioesitys olisi jo lähtökohtaisesti alijäämäinen. Itse kannatin kiinteistöveron korotuksesta luopumista, mutta edellä mainitusta syystä vedin asian takaisin ja sen sijaan edellytin kirjausta, jonka loppukaneetti kuuluu seuraavasti: ”Kaupunki luo elinkeinopolitiikalaan ja taloudenhoidollaan edellytykset verotason laskulle valtuustokauden loppuun mennessä.”

Yleensä verot ja veronkorotukset tuppaavat jäädä pysyviksi. Kansalaisten suussa vitseinä kulkee monta kertomusta väliaikaisista veroista. Nyt kuitenkin määräaika asetettiin niin lähelle, että verotasolinjauksesta on toivottavasti helpompi pitää kiinni. Toivon, että tämä selkeästi ilmaistu tahtotila vähentää sitä kielteistä vaikutusta, joka veronkorotuksilla on kaupungin vetovoimaan.

Lopullisesti veronkorotuksista päättää kaupunginvaltuusto 13.11., ja on varmaa, että niistä silloin äänestetään. Oma tavoitteeni on, että ainakin kiinteistöveron korotuksesta voitaisiin vielä luopua. Kiinteistövero ei ota huomioon ihmisen maksukykyä ja on siksi ongelmallinen. Mikäli korotukset toteutuvat, muistutan, että myös siinä tapauksessa Lahti on edelleen edullinen, ihana ja viihtyisä kaupunki asua.   

Hyvät karkit

Lahti on ensi vuonna aiempaa parempi paikka lapsiperheille. Päiväkotien ja koulujen kiivas korjaus- ja uudisrakennustahti jatkuu, perusopetuksesta ja avustajaresurssista ei leikata ja mikä parasta: varhaiskasvatukseen saadaan hyvin laajalla mallilla toteutettu palveluseteli. Palveluseteliä aletaan ottaa käyttöön jo alkuvuoden aikana sitä mukaa, kun järjestelmä saadaan pystytetyksi. Mukana ovat myös yksityiset perhepäivähoitajat ja lisäksi lasten erityistarpeiden huomioimiseen etsitään keinot. Toteutusmalli on siis sama, mitä edellisessä blogissani/ESS:n mielipidekirjoituksessani esitin, mikäli kaupunginvaltuusto hyväksyy tämän talousarviokokouksessaan 4.12. Kirsikikaksi kakun päälle sain talousarvioesitykseen kirjauksen, että ”suurissa kaupungeissa käytössä olevat kotihoidon tuen kuntalisän mallit sekä Lahti-Lisän käyttöönoton mahdollisuus vuonna 2019 selvitetään”.

Päädyin lopulta äänestämään kokoaikaisen subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisen puolesta, vaikka vastakkainen kanta saa todennäköisesti valtuustoryhmästämme tukea valtuustossa. Päätökseeni on monia syitä. Tärkein niistä on, että kaupunginhallituksen vasen laita toimi todella rakentavasti varhaiskasvatuksen palvelusetelin yksimielisessä hyväksymisessä ja muokkaamisessa niin, että se on kaikille hyvä. Arvostan sitä syvästi. En tämän jälkeen katsonut kohtuulliseksi kaataa subjektiivista päivähoito-oikeutta kaupunginhallituksessa vaa’ankieliasemani turvin. Ja valtuustossa se vaaka osoittaa lukemia, että esitys tulee joka tapauksessa hyväksytyksi.

Kannatan perheiden mahdollisimman laajaa valinnanvapautta lastensa päivähoidon järjestämisessä. Kun kaikki nämä eri päätökset toteutetaan, ja toivottavasti vielä saadaan se kotihoidon tuen Lahti-lisä, tämä kaupunki alkaa olla todella se lapsiystävällinen Lahti, joka on poliittisen toimintani vahvimpana tavoitteena.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talousarvio, kristillisdemokraatit, kd, lahti, kaupunginhallitus, budjetti 2018, kiinteistövero, veronkorotus, kunnallisvero, kotihoidon tuki, kuntalisä, Lahti-lisä, subjektiivinen päivähoito-oikeus,

Varhaiskasvatuksen palveluseteli lisää perheiden yhdenvertaisuutta

Maanantai 23.10.2017 klo 11:20 - Sonja Falk

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Elisa Lientolan mukaan Lahteen suunnitteilla oleva varhaiskasvatuksen palveluseteli eriarvoistaisi lapsiperheitä. (Lientolan mielipidekirjoitus Etelä-Suomen Sanomien Lukijalta-palstalla 17.10.2017) Näen asian aivan päinvastoin. Uudistus lisäisi perheiden yhdenvertaisuutta. Palveluseteli tarkoittaa, että perhe saisi tahtoessaan hoitopaikan yksityisestä päiväkodista samalla asiakasmaksulla kuin kunnallisesta päiväkodista.

Esimerkiksi yksinhuoltajaäiti ei pysty tällä hetkellä välttämättä valitsemaan lapselleen kotiaan lähinnä olevaa päivähoitopaikkaa, jos se... 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varhaiskasvatus, palveluseteli, yksityisen hoidon tuki, päivähoito, kotihoidon tuki, investoinnit, Lahtitalousarvio, budjetti, lahden kaupunginvaltuusto, Lahden kaupunginhallitus, Sonja Falk, KD, Kristillisdemokraattinen valtuustoryhmä,

Vanhusten hoitajamitoituksessa ei ole heikentämisen varaa

Maanantai 13.6.2016 klo 12:25 - Sonja Falk

Valvira raportoi, että vanhusten sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä työskentelevistä peräti 93 % on havainnut vanhusten kaltoinkohtelua. Kysely oli hyvin kattava, sillä siihen vastasi yli 7000 työntekijää. Julkisuudessa esiintuodut tapaukset eivät siis valitettavasti ole yksittäistapauksia. Tätä päätelmää tukee myös se, että aluehallintovirastoihin tehdyistä kanteluista hyvin suuri osa koskee vanhustenhoidon laiminlyöntejä.

Vanhus on ainutlaatuinen ihmisyksilö, jolle kuuluvat täysi ihmisarvo ja ihmis- sekä perusoikeudet. Mikäli nämä arvot edelleen ovat yhteiskuntamme peruspilarit, arvokkaan vanhuuden turvaaminen on päättäjien tärkeimpiä tehtäviä.

Hoitajamäärä koheni viime hallituskaudella hiukan vanhuspalvelulain myötä, mutta myönteinen kehitys on nyt romuttumassa. Hallitus on vähentämässä vanhusten hoitajia alentamalla suositusta nykyisestä 0,5 hoitajasta 0,4 hoitajaan potilasta kohden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 18 asukkaan yksikössä on aamuvuorossa kaksi hoitajaa, ilta- ja yövuorossa molemmissa yksi hoitaja kolmen hoitajan ollessa viikkovapaalla. Pääsääntöisesti siis yhden hoitajan on vastattava 18 hoidettavasta. Jokainen voi miettiä, riittääkö aika ruokailuihin, vessakäynteihin, hoidollisiin toimenpiteisiin ja kommunikointiin omaisten kanssa – puhumattakaan ulkoiluista.  Ei ole mitenkään hyväksyttävää, mutta ei myöskään yllätys, että vanhusten ylilääkintää ja muuta kaltoinkohtelua ilmenee näissä olosuhteissa.

Hoitajien suhteellista määrää laitoksissa ei voida vähentää. Tarve on päinvastainen. Mitoituksessa on otettava huomioon, että laitoksissa asuvat nykyään vain he, joiden toimintakyky on merkittävästi alentunut ja hoidontarve on suuri. Tämä siksi, että vanhusten laitoshoitoa samanaikaisesti aktiivisesti vähennetään ja kotihoitoa lisätään. Kevyesti hoidettavia ei laitoksissa juurikaan enää ole hoitajamitoitusta tasaamassa, sillä he asuvat tuettuina omissa kodeissaan. Laitosten hoitajamitoitusta pitäisi siis nämä tosiasiat huomioiden pikemminkin kasvattaa.

Vanhustenhoidon huono tilanne heikentää myös hoitotyön houkuttelevuutta. Moni hoitotyötä tekevä kertoo jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta. Mikäli hoitavia käsiä on liian vähän, hoitajat turhautuvat ja väsyvät, sillä työn karu arki on ilmeisessä ristiriidassa oman kutsumuksen kanssa. Hoitajille on annettava mahdollisuus tehdä työnsä hyvin pitämällä työtaakka kohtuullisena.

Lisäksi tarvitsemme panostusta ikääntyneiden hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviin palveluihin. Myös laitoshoidon vaihtoehtoja: omaishoitoa ja perhehoitoa on edelleen kehitettävä ja tuettava. Näihin sijoitetut eurot tulevat säästöinä korkojen kera takaisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhuolto, hoitajamitoitus, kd, vanhuspalvelulaki, ihmisoikeudet, perusoikeudet, vanhukset, ikääntyneet, kaltoinkohtelu, laitoshoito

KD ryhmäpuhe kuntarakennelausunnosta

Maanantai 4.3.2013 - Sonja Falk

Kaupunginvaltuusto 4.3.2013

KD ryhmäpuheenvuoro/Sonja Falk

Lausunto Kuntarakenneuudistuksesta

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

 Suomessa on alueita, joissa hallituksen kuntarakenneuudistuksen tavoite vahvasta peruskunnasta on vaikea saavuttaa ja joissa riittävän suurien toimintayksiköiden syntymiseksi on pakko etsiä muita ratkaisuja kuin suorat kuntaliitokset. Lahden seutu ei ole tällainen alue. Lahden seutu kuuluu alueisiin, jotka voivat saavuttaa uudistuksesta suurimman mahdollisen hyödyn ja joissa sen toteutumiselle on vahvimmat edellytykset: 1)Vahva ja riittävän suuri keskuskaupunki, jossa on tiivis kaupunkirakenne, ulottuen joka sivulta naapurikuntien puolelle. 2) Toiseksi Lahden kaupungissa tuotetaan kaikki julkiset palvelut lukuun ottamatta kaikkein haastavinta erikoissairaanhoitoa. 3) Ja lisäksi Lahden seutu muodostaa selkeän työssäkäyntialueen. Kuten lausunnossa todetaan: ”Vahva peruskunta pystyy huolehtimaan palveluiden lisäksi elinkeinopolitiikan menestyksellisestä harjoittamisesta sekä eheyttämään alueen yhdyskuntarakennetta sekä sen vetovoimaa ja kilpailukykyä.”

Kristillisdemokraattisen valtuustoryhmän mukaan kuntarakenneuudistuksen eteneminen on koko Lahden alueen etu. Uudistuksessa keskeiset tavoitteemme ovat lähipalveluiden turvaaminen, lähidemokratian vahvistaminen ja kestävä kuntatalous.

Lähipalvelut

Kuntauudistus ei saa merkitä lähipalvelujen heikkenemistä. Lähipalvelut on joko tuotettava lähellä tai tuotava lähelle. Kristillisdemokraattien mukaan ihmisarvo on aina markkina-arvoa tärkeämpi. Tämä arvolähtökohta merkitsee panostamista ennen kaikkea niihin palveluihin, jotka ovat elämän kannalta keskeisiä. Näitä ovat terveydenhuolto, toimeentulon turvaaminen, vanhustenhuolto, lasten päivähoito, sairaanhoito, sosiaalipalvelut ja koulutus.

Valtuustoryhmämme kannattaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä lausunnon niin, että kaupungilla on nykyistä parempi mahdollisuus vastata kaupunkilaisten hyvinvoinnista.

Lähidemokratia ja läheisyysperiaate

Kuntarakenneuudistuksen keskeisimpiä tavoitteita on vahvistaa demokraattista päätöksentekoa kunnissa. Vaikka meitä usein tituleerataan virheellisesti ”kristillisiksi”, meille kristillisdemokraateille on tärkeää sekä K että D. Kuntakoon kasvaessa kuntayhtymien määrä vähenee, mikä vahvistaa demokraattisesti valitun kaupunginvaltuuston asemaa päätöksenteossa. Tämä on uudistuksen merkittävimpiä mahdollisuuksia.

Toisaalta on otettava todesta huoli kuntien reuna-alueiden lähidemokratian heikkenemisestä. Kristillisdemokraatit korostavat kaikessa päätöksenteossa läheisyysperiaatetta. Pidämme keskeisenä lausunnon mainintaa aluedemokratiaa vahvistavista työkaluista, jollaisia ovat esimerkiksi aluelautakunnat tai -valtuustot. Kaupunkilaisten aktivoimiseen ja osallistamiseen on kiinnitettävä erityishuomiota, mikäli kuntaliitoksia saadaan aikaan. Ja näitä työkaluja voidaan ottaa käyttöön jo ennen mahdollisia liitoksia lähidemokratian vahvistamiseksi nykyisen Lahden kaupungin alueella.

Hyvinvointi tehdään lähellä

Kristillisdemokraattien mukaan ”hyvinvointi tehdään lähellä”. Hyvinvointia ei voi tuottaa etäältä.Hyvinvointi syntyy ihmisen luontaisissa lähiyhteisöissä, erityisesti perheissä. Pelkällä kuntarakenneuudistuksella ei voida ratkaista ihmisten kokemaa hyvinvointivajetta. Aineellinen hyvinvointi ei luo kokemusta hyvinvoinnista, ellei ihmisellä ole mahdollisuutta kokea osallisuutta ja kuulumista johonkin yhteisöön. Tarvitsemme taloudellisten resurssien ja yhteiskunnan turvaverkon lisäksi myös arvoja ja ilmapiiriä, jotka kannustavat kantamaan vastuuta toinen toisistamme. Tavoitteemme on rakentaa ja tukea lähimmäisyhteiskuntaa, joka perustuu yhteisvastuuseen ja jossa jokainen voi antaa oman panoksensa yhteisön hyvinvoinnin edistämiseen.

Kestävä talous on pohja lähipalveluille

Korostamme, että vain taloudellisesti kestävällä pohjalla toimivat kunnat pystyvät  huolehtimaan kuntalaisten lähipalveluista. Huoltosuhteen radikaali heikkeneminen tulevina vuosina heijastuu väistämättä myös alueemme kuntiin. Ilman merkittäviä uudistuksia myös Päijät-Hämeen kunnat ovat pakotettuja velkaantumaan lisää ja nostamaan kunnallisveroprosenttia huomattavasti nykytasosta.

KD valtuustoryhmä kiittää lausunnon valmistelleita ja yhtyy sen sisältöön. Toivomme lämpimästi kuntarakenneuudistuksen edistyvän Lahden seudulla koko maakunnan kehityksen sekä palveluiden turvaamiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntauudistus, Lahti, KD, lähipalvelut, demokratia

Miksi olen kristillisdemokraatti?

Lauantai 9.4.2011 klo 19:34 - Sonja Falk

KD puntarissa

Eija-Riitta Korhola, KD-puolueen entinen meppi ja nykyinen kokoomuslainen arvioi entistä puoluettaan Aamulehden pyynnöstä ("Pyynnöstä:kridet" 12.3.2011, linkki blogisivulle). Korholan blogi antaa hyvän lähtökohdan kertoa ajatuksistani koskien KD:n ideologista pohjaa. Korhola kuuluu kanssani eri sukupolveen, mutta muuten meillä on paljon samankaltaista taustaa. Arvostan hänen työtään Europarlamentissa. 

Korhola arvioi, että ”Kristillisdemokraateilla on loistava konsepti ja ideologia puolueena. Se voisi olla nykyistä huomattavasti suurempi vaikuttaja keskustaoikeistolaisen eurooppalaisen puolueperheen osana. Ideologia on kuin Saksan CDU:lla: sosiaalinen markkinatalous, realistiset ihmiskuva ja ympäristöpolitiikka – periaatteessa. Se vain ei pääse näkyviin uskonnollisen sanoman läpi.” Korhola myös toteaa, että KD:lla on hyvä ja sitoutunut kannattajakunta ja terve perusideologia. Olen hänen kanssaan samaa mieltä hänen mainitsemistaan KD:n vahvuuksista.

Sosiaalinen markkinatalous, sillä pitäisi olla nyky-Suomessa tilausta. KD:n linja on yrittäjyyteen kannustava, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksia parantava. Mutta samanaikaisesti pidämme selviönä, että heikossa asemassa olevaa on autettava pääsemään jaloilleen, annettava mahdollisuus. Ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpi.

Realistinen ihmiskuva, ymmärrän sen tarkoittavan uskoa ja luottamusta ihmisen tiedollisiin ja taidollisiin kykyihin - mutta ei moraaliseen hyvyyteen. Universaali ihmispahuus on realiteetti, jonka vuoksi lainsäädäntöä, tuomioistuinta ja vaikkapa puolustusvoimia tarvitaan. Realistinen ihmiskuva ottaa huomioon myös ihmisen taipumuksen hankkia itselleen riippuvuuksia, jotka rajoittavat hänen aitoa valinnanvapauttaan. Ihminen ei välttämättä pysty valitsemaan oikein, vaan voi toimia riippuvuuksien tähden itselleen ja lähipiirilleen tuhoisasti. Poliittisessa päätöksenteossa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos ja kun korkeampi alkoholin hinta vähentää suomalaisten juomista, silloin alkoholin pitää olla kalliimpaa. Korkeampi hinta toimii huomattavasti tehokkaammin alkoholihaittoja vastaan kuin ajoittaiset lehtiartikkelit, joissa kovasti toivotaan ihmisten ryhdistäytymistä ja niin sanottuja ”eurooppalaisia juomatapoja”.

Ympäristöpolitiikka nousee KD:n ideologisesta perustasta. Ihmisellä on suhteessa luontoon kolme tehtävää: viljeleminen, varjeleminen ja niin sanottu tiedetehtävä. Luontoa voi ja tulee hyödyntää, mutta kestävällä tavalla - varjellen. Luontoa tulee myös tutkia; on tärkeää, että jokainen perhoslaji saa nimen, vaikka sillä ei ihmiselon kannalta mitään käytännöllistä merkitystä ole. Kolmesta tehtävästä keskimmäinen, eli varjeleminen on niin Suomessa kuin muissa länsimaissa kaikkein pahiten laiminlyöty. Siksi ympäristöpolitiikassa on tällä saralla eniten kirittävää.

Korholan mukaan KD:n loistava ideologia hukkuu uskonnollisuuden alle. KD puolueella onkin riveissään lukuisia avoimesti kristillistä uskoa tunnustavia henkilöitä. Moni on valinnut puolueen juuri siksi, että sen piirissä uskon ilmaisemista ei pidetä ongelmana, vaan kristillisen uskon nähdään kuuluvan luontevana osana ihmiselämää ja suomalaista kulttuuria. Toisin kuin Korhola, itse pidän tätä piirrettä - myönteistä uskonnonvapautta - nimenomaan KD:n vahvuutena.

Jos eduskunta kokoontuu kautensa alussa jumalanpalvelukseen, miksipä ei puoluekokousta voisi aloittaa virrenveisuulla? Varsin suomalaista. Jos päättäjät rukoilevat tulevalle kaudelle viisautta tehdä hyviä päätöksiä, ja kirkoissa rukoillaan päättäjien puolesta joka sunnuntai, miksipä emme puolueen kokouksessa voisi tehdä samoin? Usko tuo päätöksentekoon tiettyä nöyryyttä. Korkeinkaan maallinen herra ei kuitenkaan ole Kaikkivaltiaan veroinen, vaan tälle tilivelvollinen toimistaan.

Olen Eija-Riitta Korholan kanssa siitä samaa mieltä, että KD:n sanoma ei ole päässyt oikeutetulla tavalla esille. Osaltaan tämä on nähdäkseni johtunut siitä, että poliittinen järjestelmämme on suosinut liikaa suuria puolueita, osaltaan taas KD:n ääritunnollisesta tavasta tehdä toteuttamiskelpoisia poliittisia avauksia ilman populismia. Toivotaan, että kansa arvostaa rehellistä politiikkaa ja 17.4. tuo muutoksen asiaan. Tai viimeistään vaalilain korjaus, jonka pohjalta eduskuntapaikat jaettaisiin neljän vuoden päästä nykyistä demokraattisemmin. KD hyötyisi muutoksesta puolueista eniten.

Muuttuupa vaalilaki tai ei, oma valintani on KD, koska sillä on mielestäni kestävin ideologinen pohja, jolta syntyy viisasta ja kauaskatseista politiikkaa. Kaikki ne asiat, joita tahdon edistää yhteiskunnassa, löytyvät KD:n ohjelmista.

4 kommenttia . Avainsanat: KD, Kristillisdemokraatit, Eija-Riitta Korhola, sosiaalinen markkinatalous, vaalit